Kun korona iski ja salit suljettiin tunne oli hieman ristiriitainen. Toisaalta tuntui hyvältä kun yhtäkkiä olikin iltaisin aikaa, erityisesti perheen parissa tuntui hyvältä olla. Toisaalta, koska bjj on monin tavoin tärkeä asia, yhtäkkiä puuttuvat treenit iskivät loven arkeen. Hetkittäin jopa harmitti.
Sulkutilan jälkeen, koronan edelleen jyllätessä sovimme parin kaverin kanssa oman pienen "korona puhtaan" treenipiirin. Sovimme ehdottomaksi velvollisuudeksi huolehtia siitä, että tulee jumpalle vain kun on täysin varma ettei kanna tautia mukanaan. Kertoja viikossa tuli yhdestä neljään, itselleni tuli myös muutama nolla viikko, toisaalta joinakin viikkoina treenejä tuli oikein mukavasti. Oleellista oli kuitenkin se, että jonkinlainen jatkumo säilyi ja lajitaito pysyi yllä.
Henkilökohtaisesti päätin palata ohjattuihin treeneihin siinä vaiheessa kun olen rokotettu. Nyt tätä kirjoittaessa olen ensimmäisen piikin saanut noin kuukausi sitten. Huomaan edelleen pohtivani iltatreenien turvallisuutta koronan näkökulmasta. Ehkä en kuitenkaan vielä täysin normaaliin palaa, käyn iltaisin jos aamujumpat ei onnistu.
Itselleni tuo muutaman kuukauden ajanjakso on ollut erityisen hyödyllinen. Kaverit kenen kanssa painin, me siis ainoastaan painimme, ovat taidoiltaan minua sopivasti parempia. Huomaan että minun tavoitteisiini sopii hyvin harrastamamme tekninen paini jossa on paljon liikettä. Käsittääkseni luontainen tyylini on prässäävä siksi liikkeen opettelu on hyvinkin hyödyllistä.
Tänään menin pitkästä aikaa iltatreeneihin. Olipas mukavaa! Sattui niin hyvin, että tekniikkana oli minulle mieleisiä juttuja. Pystystä tehtiin niskakoukusta irrottautumista->russiantie ja siitä palomiehenpyörä. Teknisesti minulle todella hyödyllinen kombinaatio. Palomiehenpyörä on minulle jostain syystä oikein mieleinen heitto. Mattotekuna oli kneesliden puolustus, half quardista tietenkin. Olen tuossa huono ja aihe on paljon mielessä. Ratkaisuja puolustuksen parantamiseksi olen yrittänyt treenata, heikolla menestyksellä tosin. Tänään tuli kolme tekua jotka varmasti siirtyvät omaan peliin. Ensimmäinen on yksinkertaisuudessaan oman alakäden suojaaminen ja lantion ojennus niin ettei ohitus onnistu ihan heittämällä. Ylempi jalka asetellaan vastustajan kylkeen/rintakehän alaosaan siten että nilkka hookkaa selän estäen selän puolelle kiertämisen. Toisessa alku sama, suojataan oma alempi käsi viemällä se omaan kylkeen kiinni. Ylempi käsi kiertää ikäänkuin underhookkiin mutta vastustajan persauksen alle reiden taakse, vedetään kaveriin lisää vauhtia ja pyörähdetään selän puolelle. Tässä lantion käyttö on jälleen tärkeä, Danaherin videolta opittu jalkojen saksiliike 👍. Kolmannessa kaveri oli saanut underhookin kainalooni ja olen siis jo ajoituksellisesti hieman myöhässä. Otan alakädellä otteen hänen lahkeessa jostakin mistä saan, käännän lantiota alle ja siitä pyöräytetään hänet yli. Tässä tekniikassa oleellista on oma ylempi jalka joka huukkaa vastustajan jalan ikäänkuin triangeliin. Siitä sitten pyörähdetään ja nitkutellaan itsemme mounttiin tai mihin nyt sattuu pääsemään.
Teku osion jälkeen vuorossa oli puolen tunnin sparri. Neljän minuutin erät minuutin tauko. Minua ei tuo tällä kertaa koskenut vaan sain kunnian painia pääcoutsi Rikun kanssa koko puolituntisen. Emme juuri taukoja pitäneet, vaan jumppasimme menemään pysähtyen vain silloin kun Riku halusi jotakin opettaa. Edistystä on kuulemma tapahtunut. Turha hösääminen on jäänyt pois, otteet ovat enemmän oikein ja jotain liikkumisestakin Riku mainitsi. Oleellinen oppi tällä kertaa oli kelailla kohtaa missä puolustus muuttuu hyökkäykseksi ja toisinpäin. Eli tälläkin kertaa Riku tuli jaloistani ohi heittämällä. Tärkein oppi oli se että kun kaveri saa otteen jaloista ja ponkaisee ohitse, pitää jalat vetää koukkuun polvet aivan kroppaan kiinni ja liimata kaveri siihen. Tätä teemaa olen hinkannut jo ainakin vuoden, luulen että nyt viimein meni perille. Toisena oppina tuo, että jos kaveri onnistuu vaikka sweeppaaman niin jo ilmalennon aikana pyrkii hahmottamaan seuraavan oman liikkeen, tietenkin siten että oma positio paranee tai kaverin huononee. Tulin kylläkin huomaamaan jälleen kuinka vaikeaa se on. Riku tempaisi jalkani suoraksi ja tuli askeleella ohi. Ajatukseni oli pyörähtää kilppariin ja palauttaa kuperkeikalla, vaan eipä onnistunut. Ennen kun ehdin kääntyä hän oli jo ottanut kaulusotteen joka esti kääntymisen. Näin päädyin rimpuilemaan hänen knee on bellyyn. Sen puolustaminen onkin sitten ihan oma juttu. Viimeisenä oppina Riku puhui ja näytti koko vartalon erityisesti lantion käyttöä. Ihmettelin hänen kykyä palauttaa positio vaikka olin jo käytännössä ohi. Tuntui että miehessä on voimaa kuin pienessä kylässä. Kyse on kuitenkin siitä että raajojen sijaan käytetään vartaloa ja ajoitusta. Lisäksi kysymys on siitä että ohitustilanne voidaan pilkkoa osiin. Se että olen hyökkääjänä pääsemäisilläni vaikka sidemounttiin ei tarkoita että sinne pääsisin jos puolustaja osaa asiansa. Tämä on itse puolustaessa hyvä pitää mielessä. Eli puolustusta pitää jatkaa ja pyrkiä palauttamaan vaikka tilanne tuntuisi tukalalta.
Ainiin. Yksi viiva tuli lisää siniseen vyöhöni. Nyt niitä viivoja on neljä. Ihan jees.
