"Kyllä tekniikka voiman voittaa"..." Näin kuulen toisinaan sanottavan.
Tottahan tämä....vai onko?
Ennen Brasilian jiujitsun aloittamista harrastin joitakin vuosia hyvin perinteistä "samuraiden taitoa" Hontai joshin ryu jujutsua. Lajin harjoittelu perustuu perinteiseen hyvin muodolliseen kata harjoitteluun. Lajin pääcoutsi japanilainen soke oli todellinen virtuoosi, hänestä liikkui uskomattomia tarinoita kuinka hän heitteli itseään suurempia jujutsu-ukkoja leikiten. Kerrottiin että hän oli oppinut sekä judon, että kyseisen jujutsu tyylin jo taaperoikäisenä.
Laji tuntui minusta vaikealta, suorastaan rakettitieteeltä. Perus rannekaato oli niin täynnä nyansseja, etten kyennyt sitä kunnolla oppimaan. Silloin kun (sattumalta) tekniikka jotenkuten onnistui ts. askeleet, painopisteet ja miljoona muuta yksityiskohtaa osuivat kohdalleen tekniikka totisesti toimi. Ilman voimaa, aivan kuin itsestään.
Mutta.
Kuitenkin tunsin voimakasta kritiikkiä mielessäni. En uskonut, että voisin oppia teknisesti niin taitavaksi, että tekniikkani voisi aidosti toimia.
Pelkällä tekniikalla voi mielestäni pärjätä, muutamin reunaehdoin.
Pitää olla liikunnallisesti lahjakas ja ymmärtää tasapainon, horjustusten, vipujen ja reagoinnin periaatteet perusteellisesti. Harjoittelu pitää aloittaa nuorena, vaiheessa kun taidon oppiminen on luontaista ja tietenkin treenata suuria tuntimääriä.
Jos kerran sanotaan että tekniikalla pärjää, niin miksi sitten vakavasti otettavien kamppailulajien huiput ovat pelkkää lihasta?
Kuuntelin aiheeseen liittyvää @suorituskykyvalmentaja podcastia jossa muutaman menestyneen suomalaisten ammatilaisvapaaottelijan fysiikkavalmentaja Jukka Veijo kertoo voimatasoista näin. Kamppailijoiden perusvoimatasot ovat kyykky ja maastaveto liikkeissä noin kaksi kertaa oma paino ja yläkropan liikkeissä 1,2 -1,5 kertaa oma paino. Lyhyestä virsi kaunis. Minun kohdalla tuo tarkoittaa 160-170kg kyykky/mave ja 120-130kg penkkipunnerrusta. Eipä onnistu ei.
Voima tuo edun. Jos vastakkain on kaksi teknisesti suunnilleen yhtä hyvää kaveria, todennäköisyys on vahvemman puolella. Asia voi olla jopa niin, että vahvempi voi olla teknisesti kehnompi ja pärjätä silti. Voima ei kuitenkaan korvaa tekniikkaa. Tekniikka ilman voimaa on mahdollinen, mutta käytännössä vaikea saavuttaa. Siispä omalla kohdallani voin hyvillä mielin asettaa tavoitteeksi voimakkaan tekniikan.
Mihin voimaa sitten tarvitaan?
Huomaan, että päästäkseen tarvittaviin kulmiin, otteisiin, kääntöihin, irrottautumisiin ja paineistuksiin tarvitaan voimaa. Tämä tietenkin johtuu siitä, että se vastustajan ryökäle pistää vastaan. Fiksu kamppailuja käyttää apunaan horjutuksia, vipuja, vahvoja lihaksia kaverin heikkoja vastaan, painovoimaa, reagointia jne. voimaa yhtä kaikki. Usein painitilanteissa on pystyttävä kaverin voima voittamaan. Toisinaan tilanne voi olla suoraa voima voimaa vasten puskemista tai kovaa otetaistelua ja kumpi on näissä hetkissä on vahvempi on ainakin henkisesti niskan päällä. Selvää on että taidon karttuessa voiman käyttö kohdentuu tarkemmin ja sekä ajoituksen että teknisen osaamisen myötä ja raa'an voiman tarve vähenee.
Mielenkiintoisen ja todella nerokkaan ajatuksen voimaharjoittelun puolesta heitti @4.erä podcastin Tuomas Ylinampa.
Ajatus menee suunnilleen näin.
Kuvitellaan lajivoimalle jokin yksikkö, kutsutaan sitä vaikka voimayksiköksi. Jos käytössäni on maksimissaan kymmenen voimayksikköä ja tarvitsen jatkuvasti käyttööni vaikkapa 7-9 voimayksikköä, hetkittäin jopa täydet kymmenen, olen tosi lujilla. Jos pystyn voimaharjoittelulla lisäämään voiman määrää vaikkapa kolmesta viiteen yksikköä, eli käytössä on 13-15 voimayksikköä, tilanne paranee huomattavasti. Matematiikka on todellakin karkea, eikä tietenkään todellinen, ajatus on kuitenkin kuvaava. Vahva ja hyväkuntoinen omaa enemmän resursseja ja pääsee näin ollen halutessaan helpommalla heikkoon ja huonokuntoiseen verrattuna. Bonuksena hyvästä voimatasosta tulee vielä nopeus ja kyky liikkua ja olla asennoissa joihin ei heikompi edes halua mennä.
Kuinka sitä voimaa sitten voisi hankkia?
Tästä on kirjoitettu muutama hyllykilometri, joten tuskinpa siihen tässä tarkemmin kannattaa paneutua. Pari omakohtaista kokemusta kuitenkin.
Minua ei ole teinivuosien jälkeen puntin nosto kiinnostanut. Kunhan nosti yli 100kg penkistä, muulla ei ollut väliä. Myöhemmin hieman jumppailin rinnallevedon (rive), maastavedon (mave) ja takakyykyn kanssa. Tuloksia en muista kuin että rinnalle sain 90kg ja maasta vedin suuruusluokkaa 150kg. Heikko olin siis jo tuolloin.
Tähän asti olen uskonut kehonpainoharjoitteluun. Syy on se, että kuvittelen sen olevan turvallisempaa ja jotenkin "luonnollisempaa". Käytössäni on ollut Method Makian erinomainen sovellus, ohjelmiston tekijät ovat käsittääkseni kamppailu taustaisia urheilijoita. Ohjelma on hyvä ja toimiva, liikkuvuus kehittyy, punnerrukset, kyyhkyt ym. kehittyvät, mutta tuntuu että hyöty ei siirry jujitsuun. En tiedä miksi. Siksi päätinkin jokin aika sitten aloittaa voimaharjoittelun kunnon peruspuntti liikkeillä. Teen rive, mave, etukyykky, penkkipunnerusta ja leukoja. Lämmitelyn jälkeen teen niin, että varsinaiset voimasarjat ovat 3-4 krt 3-4 toistoa. Lyhyet sarjat siksi että haluan vain voimaa, kestävyys hankitaan muilla konsteilla. Kuten arvata saattaa kehitys on aluksi huimaa. Pyrin pysymään ehjänä joten jos tuntuu, että jumppa ei kulje, vähennän painoja.
En usko, että varsinaista voimaa on vielä muutaman kuukauden aikana juurikaan kehittynyt. Sensijaan voiman tuotto tuntuu kehittyvän ihmeellisen nopeasti. Aluksi tuntui ettei voimaa ole tai että sitä ei saa tuotettua. Tällä hetkellä tilanne on aivan toinen. Maastavedossa sen parhaiten huomaa, kun noston aikaiset paineet ovat aivan eri luokkaa kuin alussa. Kilojakin tankoon saa lisätä joka treenissä.
Jujutsuun puntilla hankittu perusvoima tuntuu siirtyvän hyvin. Luulen, että koska jalkojen ja lonkan saranan ojennusvoima tai voima ylipäätään on lisääntynyt, kaikenlaiset ylösnousut ja jämäkät asennot, shootit jne. tuntuvat helpommilta. Nopeus on myös lisääntynyt ja tämä puolestaan parantaa ajoitusta.
Tunnen itseni ja tiedän että mitään voimapesää minusta ei tule. Tavoite onkin hankkia riittävä voimataso helpottamaan liikkumista erityisesti isojen poikien kanssa. Mieleen tulee Cyborgin lause jossa hän toteaa että tekniikka on vaihde ja voima on kaasu, sama idea kuin tuolla edellä mainittiin. On hyvä jos koneessa on tehoa, vaikka sitä ei tarvitsisi.
