Asenne

Mitä asenne tarkoittaa? Mikä on hyvä ja mikä on huono asenne?

Pohdin tätä asiaa koska huomaan että jujutsua voi harrastaa hyvinkin monenlaisella "asenteella". Koska sana asenne voi sisältää melkein mitä vain, lienee hyvä tarkentaa mistä puhutaan. Asenne voi olla positiivinen, negatiivinen, päättäväinen, ronski, varovainen, utelias tai vaikka mitä muuta. Kyse on siis suhtautumisesta johonkin, tässä tapauksessa tietenkin jujutsuun. Tarkemmin ajateltuna kamppailuun.

Siispä ajattelin kirkastaa itselleni omia asenteitani ja selvitellä mitä omien asenteiden taakse kätkeytyy. Sen tiedän että loppujen lopuksi asenteesta kaikki riippuu.

Uteliaisuus

Tämä nousee ensimmäisenä mieleen. Usein treeneissä sparratessa huomaan olevani kovasti utelias. Minua kiinnostaa kovasti tietää mitä kaveri aikoo. Voi olla että hänellä on kehitteillä jokin todella "sneaky ig teku" ja minua kiinnostaa nähdä mihin tässä päädytään. Tästä uteliaisuudesta seuraa tilanne jossa huomaan jälleen kerran olevani askeleen tai pari jäljessä ja jossain tosi härössä tilanteessa. Tästä puolestaan seuraa kysymys, että onko tuossa mitään järkeä, palveleeko tuo omaa oppimisen polkua lainkaan? 

Tällä hetkellä ajattelen asiaa kahdelta kantilta. Hyökkäys- ja puolustuspeli. Se että oman uteliaisuuteni vuoksi olen toistuvasti pulassa, ei palvele omaa oppimista ainakaan hyökkäysten osalta. Puolustuspeliäkään se ei välttämättä kehitä. Looginen päätelmä tästä on se että tätä "asennetta" täytyy muuttaa. Jatkossa en siis jää katselemaan mitä kaveri yrittää vaan pidän fokuksen omassa suorittamisessa. Toisaalta treeni tilanteessa ollaan myös harjoitus kaveria varten joten syytä on asennoitua niin, että kaverillakin on mahdollisuus oppimiseen.

Uteliaisuus laajemmin ajateltuna on puolestaan erinomaisen hyvä asenne. On tosi siistiä olla utelias ja tutkia mitä lajin mekaniikka ja periaatteet pitävät sisällään. Tässä saan usein kokea sen niin trendikkään "wau"-efektin. Ei voi kuin ihmetellä, että kuka nämä kaikki temput on keksinyt.

Päättäväinen asenne

Päättäväisyydellä on iso rooli suorituskyvyn kannalta. On todellakin eri asia päättää tehdä jotain kun vain tehdä. Huomaan sen erityisesti tasapainoillessa. Olen virittänyt noin 12m pitkän slacklinen puiden väliin. Liinalla on tarkoitus kävellä kuten nuoralla kävelijä. Tässä lajissa päättäväisyydellä on suuri merkitys. 12m liinan läpi kävely onnistuu vain kun päätän että ei suostu putoamaan. Jujutsussa päättäväisyys voi vaikuttaa samalla tavalla. Kun päätän että en suostu vaikkapa swiipattavaksi vaikeutuu kaverin peli oleellisesti tai teen päättäväisesti sen suorituksen mitä haluan. Tässäkin asiassa meissä ihmisissä on suuria eroja, jotkut ovat todella päättäväisiä toiset eivät niinkään. Minun päättäväisyys tulee esiin hyvinkin spontaanisti, useinmiten päätökset tulevat sparrin aikana, harvemmin ennakkoon päätettynä. Tässä voisi lisätä suunnitelmallisuutta päättää toimintatyylin jo ennen treeniä.

Päättäväisyyteen liittyy myös pitkäjänteisyys. Se on päättäväisyyden lajeista paras. Pitkäjänteisyyttäkin täytyy jotenkin ruokkia. Siksi on aikoinaan kehitetty vyöjärjestelmä. Alunperin judon perustajan Jigiro Kanon idea.

Voittajan asenne. 

Toisinaan ihmisille hyvinkin merkityksellinen asia. 

Koska olen salilla ennenkaikkea oppimassa ja pitämässä hauskaa niin jotenkin voittamisen asenne tai vastavuoroisesti treenikaverin alistaminen ei oikein kuulu siihen. Tietenkin on tarkoitus, että sparrissa  pyritään jollakin tasolla voittamaan, onhan kyseessä kamppailu. Ajattelen kuitenkin, että jos minä taputan tai kaveri taputtaa, kyseessä ei ole voitto vaan jommankumman tarve oppia lisää. Siksi on hyödyllisempää auttaa kaveria oppimaan kuin vääntää kierrokset rajoitinta vasten joka erä. Kilpasaleilla ja aktiivi kilpailijoille tuollainen asennoituminen epäilemättä palvelee tarkoitusta, en kuitenkaan usko että silloinkaan tavoitteena on voittaa jokaista erää. Voittamisen asenne kuuluu minusta kuitenkin ennenkaikkea kilpailuihin.

Miten asenteita voisi kehittää tai harjoittaa? Ajattelen että paras keino asenteiden muokkaamiseen on tehdä siitä itselle tietoista. Tutkimalla omia asenteita voi löytää suhtautumistavan joka parhaiten palvelee omia tavoitteita. Asennoitumisen ei tarvitse olla pysyvää, se voi ajan saatossa hyvinkin muuttua. Asennetta voi myös oppia muilta, tämä tulee hyvin ilmi kun painii salimme mustavyön kanssa. Hänen hyökkäysten asenne tuntuu luissa ja ytimissä. Hyvä ja ehkä paras keino asennoitumisen kehittämiseen on avoin mieli ja hyvät keskustelut treenikaverien ja valmentajien kanssa.

Lopuksi voisi todeta että asenteesta kaikki riippuu. Mikä on hyvä tai mikä on huono asenne, sen joudumme kukin itse päättelemään, näin uskon.