Muutama hyvä täky jäi mieleen.
Otetaistelun merkitys. Kun aktiivisesti hakee parempaa otetta, vastustaja joutuu puolestaan tekemään yhden liikkeen enemmän hakiessaan itse hyviä otteita.
Pikku knoppitekuna jäi mieleen, että jos vastustaja saa hiha/lahje otteen, hyvä puolustus on oman ylemmän jalan sujauttaminen leglassoon. Siitä voi lantion käännöllä palauttaa tilanteen perus leglasso quardiin.
Käsien pitäminen supussa. Minulle on ominaista pitää käsiä auki "kuin lentoon lähdössä". Kädet pitää tuoda lähemmäs keskilinjaa, kainalot kiinni ja oma ote vastustajan otteen sisäpuolella. Tämä vakauttaa myös omaa asentoa joka puolestaan vaikeuttaa vastustajan peliä.
Pääsin melkein ohi😂. Hymiö siksi että jos onnistun ohittamaan Rikun ja pääsen johonkin hallintaan, palkitsen itseni jotenkin. Tänään oltiin lähellä. Sain pelattua hänen kätensä ja saman puolen jalan samaan pakettiin ja pyrin knee slidella ohi. Siihen se sitten jäi, en tiedä miten Riku tilanteen purki, mutta jotenkin siitä puolustuskannalle jouduin. Hän taisi saada oman kätensä underhookkiin ja siitä oli selkään pääsy lähellä. Kulmasin pois ja tilanne nollautui. Minun näkökulmasta hyvää tilanteessa oli se, että omassa toiminnassa oli idea ja idean toteutus/rakentaminen tuottivat Rikulle paineen lisätä nopeutta.
Ohituksista havaitsin kuinka Riku sen tekee. Itselläni on kova tarve ohittaa vastustajan jalat askelohituksella. Hyvällä ajoituksella johonkin toiseen liikkeeseen yhdistettynä tai käsi/lahje otteella se onnistuu. Sensijaan Riku tuli ohi lantion käännöllä. Hän pyörähti ikäänkuin oman etujalan ympäri, hän päätyi selkä minuun päin ja paineisti ylövartaloani niin ettei kierähdys ollut mahdollinen.
Nämä ovat hienoja hetkiä. On nautinto olla koulutuksessa henkilön kanssa joka kykenee säätämään vastusta juuri sopivalle tasolle. On hyödyllistä kun tekeminen ei ole helppoa vaan vain oikeilla suorituksilla on mahdollista edetä. Tämä täytyy myös itsellä olla mielessä kun vastus on itseä kokemattomampi.
Ilon hetkiä löytyi siis runsaasti. Yksi havainto, joka mieltä herkuttaa on ajattelun ajattelu. On siistiä huomata kuinka jostain mielen syövereistä putkahtelee ajatuksia siitä mitä mahdollisesti seuraavaksi tapahtuu. Mihin itse pyrin tai mitä vastustaja aikoo. Tuntuu hyvältä havaita, että nämä joskus heikot häilyvät ajatukset nousevat tietoisiksi ja osuvat sunnilleen oikeaan. Pointti on se että ne heikotkin ajatukset tulee havaittua. Rikun kanssa tästä hieman puhuimme ja hän tunnisti heti mistä on kyse. Hän kuvaili tilannetta niin että hänellä mieli on tyhjä ja kun positiot vaihtuvat mieleen nousee koko ajan vaihtoehtoja niin oman kuin vastustajan pelin suhteen. Aika magee homma, oma tietämys on vain vielä niin pieni ja selkäytimessä olevia vaihtoehtoja vähän.
Sain Rikulta palautetta siitä että edistystä on tapahtunut. Ei välttämättä kovin paljoa mutta kuitenkin. Minulle pienikin edistyminen riittää, siitä saa polttoainetta ja fiilistä jatkamiseen. Palaute on tosi tärkeää ja myönteinen palaute kaikista tärkeintä.
Rojekti etenee....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti