Pyydän usein treenikavereilta palautetta sparrin jälkeen. Yleensä palaute osuu todella hyvin myös omaan tuntumaan. Taannoin painin itseäni raskaamman, taitavamman ja voimakkaamman kaverin kanssa. Vieressä seisonut ja matsia seurannut ohjaaja totesi minulle, että voisi ne katkaravut kunnollakin tehdä, näytti kuin olisin kala kuivalla maalla. Kuulemma jalat heilui ilmassa ilman minkäänlaista mattokontaktia. Aikas osuva kuvaus ja siltä se todella myös tuntui.
Koronakaranteenin aikana John Danaher laittoi hänen solodrilli opetuskokonaisuuden ilmaiseksi nettiin. Latasin ja katselin sen läpi. Oma kielitaitoni on niin huono, etten selityksiin paljoa kiinnittänyt huomiota, sensijaan keskityin opettelemaan drillejä videon mallin mukaan. Tämä oli erinomainen oppimatsku. Nyt tiedän kuinka katkarapu todella tehdään. Toki tämä on meidän treeneissä opetettu, kuitenkin se on jäänyt itseltä kunnolla oppimatta. Nyt tiedän ja ymmärrän kuinka katkaravut tehdään ja mikä siinä on tärkeintä. Siis kunnon kontakti mattoon, joko koko jalkapohjalla tai päkiällä. Seuraavaksi voimakas ponnistus, jalkojen ojennus, kunnon kylkiasento ja ylävartalon voimakas käyttö nämä siis yhdessä rytmitettynä tekee katkaravusta tosi voimakkaan. Sparrissa kun olen alla ahtaalla, keskityn todella hakemaan jalat tukevasti mattoon, ponnistan lantion ylös käännyn kylkiasentoon, ponnistan jalat suoraksi, työnnän takapuolen pitkälle samalla vastustajaa poispäin käsillä työntäen. Kaikki tämä suorastaan liiotellusti. Tilaa tulee entisten muutamien senttien sijaan kymmeniä senttejä ja vastustaja joutuu todella tsemppaamaan pitääkseen kontaktin kasassa.
Lantion käyttö liittyy käytännössä kaikkeen mitä jiujitsupelissä tehdään. Pystyssä ilman vahvaa ja liikkuvaa lantiota kaveri vie minua kuin metrin halkoa. Heitoissa lantion käyttö on tärkeää pyrittäessä painopisteen alle, shooteissa varsinkin kahteen jalkaan tehtynä täytyy lantio olla vahvasti edessä että voiman tuotto riittää ja ergonomia toteutuu. Sproolit ilman vahvaa lantion ojennusta ovat heikkoja, vastustajan suljetusta quardista ylös ponnistaminen vaatii vahvaa ja liikkuvaa lantiota. Ohitukset varsinkin lantion käännöllä vaatii myös liikkuvaa rankaa ja alaselkää. Matossa tapahtuvat sweepit erityisesti saksaamalla tehtävät kuten pendolum ja myös muut esim. hip bump sweep lähtevät lantiosta.
Salimme pääkoutsi mustavöinen Riku Kallioniemi on opettanut lantion käyttöön muutamia periaatteita. Kun minä puolustaudun avoimella quardilla, pyrin joko pääsemään vastustajan painopisteen alle tai sitten huolehtimaan etäisyyden siten että peli on itsellä. Lantiota tarvitaan myös vastustajan prässäämiseen, tästä on hyvä esimerkki ns. meritähti lopetus joka tehdään siten että mountissa painetaan lantiolla vastustajan rintakehää voimakkaasti liiskaksi mattoa vasten. Joskus tähän on joku taputtanut.
Painopisteen ja tasapainon hallinta onkin mielenkiintoinen juttu. Tämän tärkeys konkretisoituu painiessa itseään selkeästi taitavamman kanssa. Yhtäkkiä tuntuu että nyt mennään eikä mitään voi. Kuinka he sen tekevät? Rajuimman opetuksen tästä sain vuosia sitten Vantaan Jukaran judoharjoituksissa. Kävin siellä keltavöisenä yhden talven. Samoissa treeneissä kävi reilusti yli satakiloinen bodari joka omasi järkyttävien voimien lisäksi myös erinomaisen ajoituksen ja lajitaidon. Muistan kun hän heitti minut täydellä teholla mattoon. Tuntui että se tapahtui täysin itsestään, räjähtävällä voimalla salaman nopeasti. Heitto oli täysin turvallinen, alastulo oli helppo mutta tunne heiton jälkeen oli melkoinen. Kun ajattelen tuota tilannetta, mieleen nousee mielikuva Asterixista kun Obelix lyö roomalaisen taivaan tuuliin ja kengät jäävät maahan, minusta tuntui ihan samalta.
Eli tasapainon hallintaan liittyy oleellisesti myös ajoitus. Kun puolustaudun minun pitäisi välttää liian suuria liikkeitä, en voi karata tasapainopisteeni päältä liian kauaksi pois, muuten vastustajalle aukeaa välittömästi paikka viedä samaan suuntaan. Loppujen lopuksi puolustustilanteessa helpoin keino tasapainon kannalta on viedä painopiste mahdollisimman alas. Pystyottelussa vastustajan täytyy päästä minun painopisteen alle tai sitten hänen täytyy horjuttaa todella voimakkaasti tai jyrätä yli. Mattokamppailussa jos pääsen vastustajan painopisteen alle mahdollisuuteni päättää mihin suuntaan häntä vien paranevat huomattavasti. Matossa puolustaessa periaatteet ovat samansuuntaisia kuin pystyssä. Ohjaajien painottama "hyvä staanssi" taitaa tarkoittaa juurikin tuota painopisteen ja tasapainon hallintaa.
Vipuvarret. Kirjassa Minun judoni Tetsuko Sato, Suomessa hyvin tunnettu judovalmentaja yrittää hahmotella vipuvarsien käyttöä judoheitoissa. Minä en muuta niistä ymmärrä kuin että vastustajan voi ymmärtää eräänlaisena kappaleena jota käännellään erilaisten vipuvarsien avulla. Mitä pidempi varsi sitä paremmin kääntyy. Heitoissa raajoja eli käsiä käytetään vipuina horjutettaessa. Vastustajan jalkoja ohitettaessa hänen jalkojaan käytetään vipuvarsina. Ja kyllähän kaikki sweepit perustuu vipuvarsiin. Hyvillä otteilla raajoista voi vastustajaa hallita varsin tehokkaasti. Proffamme Riku piteli minua sidemountissa varsin helpon tuntuisesti, jälkeenpäin kun tilannetta funtsin huomasin että hänen otteet olivat juurikin optimaaliset vipuvarsien näkökulmasta.
Liikesuunnat. Tulin jo aiemmin maininneeksi Rafa Mendesin hämmästyttävän kyvyn liikkua mihin hän haluaa. Samalla hän hyödyntää myös vastustajan liikkeen itselleen. Joskus näyttää siltä että ihan sama mitä vastustaja tekee hänellä vain otteet paranee.
Liikesuunnissa yksi ongelmakohta johonka tuossa alussa viittasin on esim. kun vastustaja on päässyt selkään ja hän hakee kuristusta. Olen lukuisia kertoja kääntynyt juuri väärään suuntaan siten että kuristus on vain kiristynyt. Välillä on vain vaikea hahmottaa kuinka vastustajan otteet on ja näin ollen tulee mentyä miinaan oikein tyylikkäästi.
Toisinaan näkee netissä drillailuja jumppa/tasapainopallon päällä. Tästä on hyvä esimerkki Jeff Glover joka temppuilee pallolla miten haluaa. Pallon päällä voi nähdäkseni treenata eräänlaista "surffailua". Pallon pyöriessä voin yrittää sopeutua tilanteeseen ja pitää tasapainoa edes jotenkin hallinnassa.
Jiujitsussa on tietenkin paljon muutakin liikettä. Nämä edellämainitut ovat kuitenkin oman mielen päällä eniten. Uskon että lajitaidon kehittyessä nämä säilyy ja rikastuu ja samalla jotain uutta tulee lisää. Mitä se on? Sitä kun ei vielä tiedä, siksi tämä on niin hauskaa ja mielenkiintoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti