tiistai 2. kesäkuuta 2020

Paininukke; höpöukko vai hupiukko?

Korona karanteenissa on yleisesti tunnustettujen huonojen puolien lisäksi myös lukuisia hyviä puolia. Karanteenin jatkuessa, koin tarvetta kehitellä korvaavia harjoitusmenetelmiä puuttuvan harjoituskaverin tilalle. 
Kuten ensimmäisessä postauksessa mainitsin, aloitin bjj:n harrastamisen poikani kanssa. Tuolloin harrastelimme jonkin verran myös kotona. Rakensin kotimme kellaritiloihin tatamin ihan tätä tarkoitusta varten. Kun pojan harrastus sitten loppui, mietin kuinka tilanteen voisi korjata, kuinka saisin reenikaverin kotiin. Koska vaimo ei painikaveriksi alkanut, mieleen nousi ajatus tehdä tai hankkia tarkoitukseen soveltuva paininukke.
Tutkin vaihtoehtoja netistä, erityisesti YouTubesta. Vaihtoehtoja oli useita. Päädyin rakentamaan puisen nuken jonka raajat on saranoitu suunnilleen oikein toimiviksi. Muitakin vaihtoehtoja oli, yhtenä vaihtoehtona oli ostaa Tori.fi:stä jättinalle joka teipataan kauttaaltaan ilmastointiteipillä tarkoitukseen sopivaksi. Päädyin kuitenkin puunukkeen sen tekemisen helppouden, painon ja ihan vaan sen vuoksi että se on puuta.
Olen parannellut alkuperäistä versiota monin tavoin. Nivelet on vaihdettu vahvemmiksi, torsoa on muokattu, sekä virittelin polkupyörän sisärenkaasta kuminauhoja siten, että nivelissä on jonkinlainen tonus.

Kun karanteeni alkoi, kaivoin nuken esiin. Itse asiassa ostin Tori.fi:stä toisen ukkelin myös, myynnissä oli oikean kokoinen Spyderman. 
Päätin tutustua aiheeseen kokonaan uudelleen. Eteeni aukeni kokonaan uusi treenaamisen tapa. Koitan tässä kuvata päällimmäiset mietteet ja kokemukset muutaman viikon ajalta.

Nukke ei väsy, vaadi eikä kyllästy.
Voin siis treenata täysin itsekkäästi ja omaehtoisesti. Voin pysähtyä miettimään jotakin pientä yksityiskohtaa, tai runtata täysillä.

Nukke vastustelee sopivasti. 
Treenailin halfista swiippiä. Nuken joutuu vääntämään itselle edulliseen asentoon. Tämä on ollut minulle hyödyllinen oivallus. Niinhän sparrissakin pitää tehdä, eikä vain ikäänkuin odotella "sopivaa hetkeä". Sparrissa nämä kaksi asiaa yhdistyvät itsestään.

Nukkea voi kurmuttaa kovallakin kädellä.
Mm. kuristukset ja lukot voi tehdä kovaa ja täydellä vauhdilla.

Nuken voi laittaa riippumaan katosta jumppakuminauhalla, lisäksi kuminauhoja voi viritellä myös eri vetosuuntiin. 
Pystystä siis:
-otteet, näitä voin treenailla tarkoituksenmukaisuus periaatteella. Tietty ote ennen sisään menoa.
-heittojen sisään menot, tässä voi opetella kunnon horjutusta. Esim. palomiehenpyörän käsivetoa.
-single ja double legit, shootteina tai sisään menoina, täydellä vauhdilla.
-alasviennit, tiukat otteet ja vedot pysyy
-avoimen quardin position vaihdot esim. delarivat, xquardit ja niihin swiipit.
-xquard+tekninen ylösnousu

Nuken voi laittaa istumaan tai selälleen ja ohitella siitä.
Tästä hahmottelin kolmen liikkeen sarjoja. Ideana ohitus, hallinta ja lopetus. Esimerkiksi askelohitus, knee on belly ja baseball kuristus.
Treenailin myös vastustajan avoimen quardin ohittamista legdrag, askeleella sekä lantion käännöllä. Pointtina saada oma liikkuminen luontevaksi.

Nukke selällään. Position vaihdot sujuviksi. Ainahan on tarjolla ainakin kolme suuntaa. Näitä on hyvä hinkkailla. Samalla tulee opeteltua oikea "työjärjestys". Onhan niin että jos sidequardista haluaa päästä north southiin  vastustajan käden yli, omien jalkojen käyttö on tärkeää. Jalkalukkoja voi hinkata loputtomiin. Berimboloja ja kuperkeikkoja samoin. Varsinkin berimboloissa oma hahmotuskykyni on niin rajallinen, että kun nuken kanssa saan niitä rauhassa tutkia, hyöty on kiistaton.

Nuken voi laittaa kilppariin ja treenailla vaikkapa selkään menoa, krusifiksin rakentamista, kellokuristusta ja kääntöjä selälleen.

Backmountista voi opetella kuristuksia, käsilukkoja ja itselle hyödyllistä on ollut bowen arrown opettelu ja ymmärtäminen.

Nuken voi ottaa omaan suljettuun quardiin ja hakea triangeleita, sweeppejä ja ylipäätään oikeita otteita ennen tekniikkaa.

Yllättävintä on kuitenkin se, että nuken kanssa voi painia!
Laitoin kelloon 20-30min erän. Pyrin liikkumaan positiosta toiseen tasaisena "virtana". Tämä treenaa ennenkaikkea korvien väliä. Mielikuvitus tekee työtä varsinkin kun yrittää pitää liikkeen katkeamattomana. Välillä joutuu umpikujaan, välillä liike vain jatkuu, kuin myötätuulessa purjehtisi.

Siispä, mielestäni nukke on kaikkea muuta kuin höpöukko. Hupiukko se on ja erinomaisen hyödyllinen apuri.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti