Viime aikoina olen opiskellut henkimaailman asioita. Tulevan vuodenvaihteen jälkeen minun pitäisi valmistua työnohjaajaksi.
Huvittavaa kuinka hyvin ihmistieteiden periaatteet käyvät yksiin jujutsun kanssa. Ajattelin tässä postauksessa väännellä näitä yhtäläisyyksiä auki. Teksti on kirjoitettu kieli poskessa, lyhennetysti ja pinnallisesti, mutta totta tuo lienee. Paini jos mikä on todellakin vuorovaikutteista.
Osa jutuista on aika diippiä settiä tai sitten diippiä sittiä, jokaisella on vapaus valita.
Aina kun halutaan parantaa ihmisten hyvinvointia tai työssä jaksamista puhutaan dialogista ja dialogisuudesta. Kyseessä taitaa olla yksi tämän ajan muotisanoista. Lyhyesti sanottuna dialogi tarkoittaa vuorovaikutusta. Yleensä tämä käsitetään puhumisen ja kuuntelun alueelle, mutta sitä on toki myös muunlaista. Itseasiassa kaikki tässä luomakunnassa on vuorovaikutuksessa keskenään ja näin ollen dialogisuutta on joka paikassa. Hyvänä dialogina ymmärretään keskustelu jossa liitytään toisen puheeseen, kuunnellaan ja pyritään jatkamaan keskustelua niin että molemmat hyötyvät. Luodaan siis ikäänkuin keskustelijoiden väliin "yhteinen todellisuus" jossa molempien käsitykset rikastuvat. Huonoa dialogia voisi olla päälle puhuminen, huutaminen, ingnooraus toisin sanoen itsekäs puhe toista kuuntelematta vain omaa asiaa toitottaen.
Miten dialogisuuden idean voisi taivutella jujutsuun?
Jo pelkästään ilmeet, eleet ja olemus kertovat meille kanssakulkijoille paljon. Jos saavun treeneihin kuin myrskyn merkki, täynnä uhoa, murhaajan ilme kasvoilla niin se kyllä huomataan. Hyvä vai huono, kumpi vain, mutta ainakin se vaikuttaa salin ilmapiiriin.
Toiseksi mieleen tulee painitilanteet. Toisinaan vastustajan tai treenikaverin ensimmäiset otteet tai ensimmäiset yritykset kertovat mitä tänään on odotettavissa. "Ahaa...vai tiukat otteet...ja kova meininki tänään....varmasti et pääse ohi..." Tuttua? Ainakin minulle on. Sähkötämme huomaamatta toisillemme paljon enemmän kuin tulee ajatelleeksi. Jos otan heti kovat otteet ja alan kovasti ryskäämään, voin olla aika varma että samaa saan takaisin. Tätähän voi myös käyttää hyväksi. Makwan Amirkhan jossakin haastattelussa totesi, että hän nimenomaan haluaa antaa vastustajalle sellaisen tunteen ettei jää epäselväksi kumpi vie. Toisaalta koko jujutsu on huijareiden hommaa, joka nimenomaan perustuu vuorovaikutukseen. Onhan peli täynnä hämäyksiä, yllättäviä suunnan muutoksia ja horjutuksia. Onnistunut hämäys perustuu vastustajalle annettuun huijausviestiin, jonka tarkoituksena on tietenkin oman tavoitteen saavuttaminen.
Tätä proffamme Riku on opettanut. Otteet ja olemus pitäisi olla siten neutraalit ettei vastustaja voi aavistaa aikeitani.
Toisinaan voi olla, että itsellä on jokin ajatus tai teema jota omassa painissa haluaa toteuttaa. Tästä voi seurata tilanne jossa kaveri tulee päälle kuin höyryjuna ja itse haluaisi hieman teknisempää rullailua. Vuorovaikutusta tarvitaan taas, tähän ei oikein muuta keinoa ole kuin sanoin kertoa omat toiveet, tai sopeutua vallitsevaan tilanteeseen.
Sisäinen dialogi
Sisäinen dialogi on jotakuinkin sama kuin sisäinen puhe. Kaikilla ihmisillä sitä on joko enemmän tai vähemmän. Itse huomaan painiessa höpötteleväni mielessäni monenlaisia asioita. Joskus suunnittelen seuraavaa siirtoani, toisinaan mietin vastustajan aikeita.
Miten sisäistä puhetta voisi hyödyntää? Nuorempana harrastin kuntosuunnistusta. Suunnistustaitoa käsittelevissä kirjoissa neuvottiin kuuntelemaan omasta mielestä nousevia singnaaleja hyvinkin herkästi. Tällä herkkyydellä voi vainuta virheen jo sen synty hetkillä tai ainakin hyvin varhain. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että pitäisi tulla tietoisemmaksi tästä sisäisestä puheesta ja sen takana piilevistä vaikuttimista. Suunnistukseen verrattuna painitilanteet ovat nopeita, joten ajatteluun ei välttämättä ole aikaa. Ehkä tätä ideaa kannattaisi ainakin miettiä. Jos päässä soi hälytyskellot, voi olla syytä reagoida nopeasti tai sitten passata ja odotella.
Ulkoinen dialogi
Nauroin ääneen kun kuuntelin Oulun kamppailuklubin kavereiden pitämää 4.erä podcastia. Kertoivat heidän salilla olevasta kaverista joka puhua höpöttelee painin aikana. Ymmärsin että kyseessä on velikulta joka jekuttelee ja välillä kommentoi jopa vieressä painivien toimia. Tästä tuli mieleen, että olisipa mielenkiintoista testata painia niin, että kokoajan kommunikoidaan siitä miltä kaverin otteet tuntuu, onko kuristus kireä tai lukko oikein rakennettu. Onhan niin, että painiessa ainakaan minulla ei ole tarkkaa kuvaa siitä miltä painityylini vastustajasta tuntuu. Ulkoista dialogia voisi minun mielestä kehitellä, sen avulla voisi avautua uusia mahdollisuuksia.
Reflektio
Reflektiosta puhutaan paljon. Voidaan lyhyesti todeta että kyseessä on yksinkertainen ja tehokas keino parantaa omaa oppimista. Reflektio liittyy tuohon edellä mainittuun sisäiseen puheeseen. Erotuksena siihen, reflektiossa nostetaan sisäisestä puheesta asioita tietoisempaan tarkasteluun ja puhutaan asia ääneen. Kun puhun, myös kuuntelen. Ja kun puhun ja kuulen asiani myös ajattelen sitä ja se puolestaan tuottaa lisää näkökulmaa ja ajatuksia. Reflektoida voi myös yksin. Esimerkiksi treeneistä kotiin ajaessa voi puhua kohtaamiaan pulmia auki. Välttämättä ratkaisua ei löydy, mutta luultavasti asia jäsentyy, asettuu johonkin mittakaavaan ja jää jonnekin mielen pohjalle kypsymään.
Reflektiota voisi hyödyntää myös niin, että kuvailen ongelmani vaikka parille hyvälle treenikaverille tai ohjaajalle. Annan heidän jauhaa asiaa hetken ja olen vain kuuntelijana. Jo on kumma jos ongelmaan ei löydy jotakin uutta näkemystä.
Sitten iso ja mielenkiintoinen kokonaisuus, kaiken päällä sateenvarjon lailla lepäävä
Sosiaalinen konstruktionismi
Tämä on eräänlainen "kaiken teoria". Voidaan sanoa että meidän ihmisten mielissä oleva tieto on aina sosiaalisesti rakentunutta. Yksinkertaistettuna tämä tarkoittaa sitä, että olemme kaikki oman elämänpiirimme tuotoksia. Mitä ajattelen, kuinka toimin, asennoidun ja suhtaudun riippuu siitä mitä olen kokenut, nähnyt, opiskellut ja missä kulttuurissa olen ylipäätään elellyt tätä elämää. Syntymälahjana saatu temperamenttikin vaikuttaa tähän. Tiedän suurperheen isänä mitä vauvan ensimmäinen parkaisu tarkoittaa. Kova, vaativa ja tahtova parkaisu saa niskavillat pystyyn.
Miten tämä kokonaisuus sitten jujutsuun liittyy? Ajattelen että on tärkeää pyrkiä rikastuttamaan omaa käsitystä jujutsusta mahdollisimman paljon. Siksi eri saleilla vierailut olisivat kullan arvoisia. Tuo konditionaali siksi kun tätä en ole juurikaan tehnyt. Painimalla paljon erilaisten tyylien kanssa oma peli väistämättä monipuolistuu. Ja kun näistä kokemuksista haalii itselleen sopivia ja mielekkäitä osia, jujutsusta kehittyy minun oma jujutsu, oma tyyli joka on ominaista vain minulle. Tämä on asia jota bjj:ssä rakastan. Saan muotoilla pelistä juuri minulle sopivan ja pääsen koeponnistamaan sitä jokaisessa treenissä uudelleen ja uudelleen.
Edellä kuvattu ajatusmalli auttaa myös tuntemaan kunnioitusta treenikaveria kohtaan. Koska ymmärrän, että hän tarkastelee asioita omasta näkökulmasta ja maailmankuvastaan käsin voin suhtautua näkemyksiin rakentavasti, yrittää oppia niistä ja ottaa itselle sen mikä minulle kelpaa. Yllättäen näin ajatellen ristiriidatkaan eivät mene niin helposti tunteisiin.
Muutamia käsitteitä on vielä jäljellä. Ne pikakelauksella.
Narratiivisuus
Tämä on suoraan suomennettuna tarinallisuutta. Pyritään luomaan tarinoita. Jujutsussa tätä voisi hyödyntää ennen kaikkea henkisellä puolella. Jos itsetunto on matalalla ja mielessä pyörivä sisäinen puhe on kovin negatiivista, voi asian osaavan valmentajan avulla pyrkiä luomaan mieleen uutta tarinaa. Tämä tapahtuu käytännössä omien vahvuuksien kautta. Vahvistetaan jo hallinnassa olevaa ja supistetaan heikkouksia. Vähitellen oma sisäinen puhe mahdollisesti kääntyy huomaamaan omia vahvuuksia, ehkä onnistumisia tulee enemmän ja sitä kautta itsetuntokin kohenee. Joka tapauksessa pointtina on luoda negatiivisen ja suoritusta heikentävän tarinan tilalle uusi positiivinen ja kohottava tarina.
Ratkaisukeskeisyys
Tästä en oikein osaa vielä sanoa mitään. En ole tätä opiskellut juurikaan. Idea on kuitenkin hieman sama kuin tuossa edellä narratiivisuutta käsitellessä ilmeni. Tarkoitus on kaivella omasta kokemusmaailmasta toimivia ratkaisuja kohdattuihin pulmiin.
Miten tämän veisi jujutsuun? Ehkä niin että kannattaisi tehdä muistiinpanoja. Näistä ylöskirjatuista asioista voi olla yllättävää hyötyä myöhemmässä vaiheessa. Onhan jalkapallossakin huippu ammattilaisten palattava aina silloin tällöin perus potkuun. Niin jujutsussakin moni asia ratkeaa kun perusteet laittaa kuntoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti